Miten käy yleissivistyksen, Magnus Mali?
Ei ole turhaa tietoa, sanoo tietovisoja työkseen suunnitteleva Magnus Mali.
8
MIN
”Jumalauta”, Magnus Mali ähkäisee.
”Kovaa menoa.”
Televisioruudulla pyörii tietokilpailuohjelma University Challenge, jota BBC on näyttänyt 1960-luvulta lähtien. Siinä parikymppiset brittiläiset yliopisto-opiskelijat tietävät käsittämättömiltä tuntuvia asioita antiikin kirjallisuudesta, astrofysiikasta ja anglikaanisista katedraaleista.
Jos jonkun suomalaisen pitäisi osata vastata brittivisan pähkinöihin edes sohvalta käsin, niin Malin.
Hän on yhdenlainen triviavastaus itsekin. Kysymys voisi olla vaikka tämä: Kuka tekee kysymyksiä Iltalehteen, Apuun ja Suomen Kuvalehden Knoppia ikä kaikki -palstalle, Ylen Hengaillaan-ohjelmaan ja moniin muihin lehtiin, televisio-ohjelmiin ja lautapeleihin? Lisäksi hän on julkaissut seitsemän tietovisakirjaa ja hänet nähtiin Jahti-visailun kaikkitietävänä Terävänä vuosina 2019–2021?
Yhteensä Magnus Malin excelissä on tätä nykyä yli 115 000 kysymystä. Mutta vaikeaa hänelläkin on. Tiedot Arthur Schopenhauerin filosofiasta, kaiuttomasta kammiosta ja Saksan Puolan-vastaisen rajan osavaltioista eivät irtoa. Kysymykseen Philip Larkinin kirjaa, Langston Hughesin runoa ja Toni Morrisonin romaania yhdistävästä musiikkigenrestä hän sentään huudahtaa: jazz!
Mali arvelee, että University Challengesta tulee hänen lempiohjelmansa. Vastaavia ei suomeksi ole.
”Kun tv-tuotannoissa pyörii, tuntuu, että jengi kaipaa tosi paljon Suomen tietoviisas -aikaa. Että ei ole ylimääräistä. Kysytään ja katsotaan, kuka tietää.”
Teininä Magnus Mali raivostutti veljeään opettelemalla Pursuitin kysymykset ulkoa.
Pian hän oppi, että hän paitsi muistaa knopit myös löytää ne päästään nopeasti. Paikallisessa pubissa Forssassa sattui olemaan Photoplay-peliautomaatti, joita oli tuohon aikaan vähän kaikkialla kahviloista ja huoltoasemista kaljabaareihin.
Kaksieuroiset katosivat koneeseen, vastineeksi sai viisi kierrosta tietokilpailua. Mali huomasi olevansa niin hyvä, että halusi koetella voimiaan. Hän haki MTV3:n näyttämään Heikoimpaan lenkkiin, nopeatempoiseen tietovisaan, jonka juju oli kilpailijoita rienaava juontaja Kirsi Salo. Ensiksi Mali ei päässyt ja lähti armeijaan. Mutta siellä puhelin soi. Tulisitko sittenkin?
Mali voitti kilpailun ja 4 200 euroa.
”Se oli todella kova inttipojalle”, hän sanoo.
”Jälkeenpäin olen miettinyt, olisiko innostus säilynyt, jos olisin saman tien tippunut pois.”
Siitä alkoi visailujen kierre, jota ajoi raha ja ”ehkä julkisuuskin”. Mali alkoi hakeutua ohjelmiin, jotka ovat nykyisin hädin tuskin suomalaisen televisiohistorian alaviitteitä. Niiden vetäjistä ei enää saisi mielekkäitä kysymyksiä; kuka muka juonsi Giljotiiniä, SF-Studiota, Bonusta, Hermopeliä tai Suomen Jeopardyä.
Haluatko miljonääriksi -ohjelmaa alkujaan juontaneesta Lasse Lehtisestä voisi sen sijaan kysyäkin. Mali testasi tietojaan ohjelmassa 21-vuotiaana vuonna 2003 ja voitti 45 000 euroa.
Nyt Mali on 42-vuotias. Sisimmässään hän on nörtti, joka osaa olympiatrivian ja kirjannut 2 500 katsomaansa elokuvaa tietokantaan. Olemus ei ole kuitenkaan nörtin. Hauikset pullottavat lyhythihaisen pikeepaidan alta.
Ja self-made-man Mali onkin. Vuonna 2018 hän jätti työnsä hotellialalla, viimeksi Vanajanlinnan myyntijohtajana, koska halusi vaihtaa kymmenet matkapäivät aikaan pienten lastensa kanssa. Sen jälkeen hän on tehnyt visailuista itselleen ammatin, harrastuksesta ja elämäntavasta keskipalkkaisen työn. Se on vaatinut sähköposteja ja myyntipuheita, siis oman elämänsä myyntijohtajuutta.
Syksyllä Mali kertoo käyneensä Jyväskylän kirjaston lehtiosastolta kaikki 154 harrastelehteä läpi ja lähestyneensä jokaista päätoimittajaa, muutamaa kalastuslehteä lukuun ottamatta.
”Sain niistä kolme asiakkaaksi. Kannatti istua se päivä siellä. Siitä olen ylpeä mun urassa, että mikään ei ole tullut ilmaiseksi.”
”Luulen, että olen kontaktoinut Suomen kaikki päätoimittajat ja tuotantoyhtiöt.”
Nyt Mali pohtii, miten visat taipuisivat podcasteiksi. Myös firmakeikkoja on tullut aiempaa enemmän. Stand-up pikkujouluohjelmana on kuulemma vähän jo nähty.
”Palautteen pohjalta tästä tulee vielä tosi suosittua firmaviihdettä.”
Miksi?
”Ihmiset ovat tottuneet älypuhelinmaailmaan, jossa kaiken voi katsoa Googlesta. Mutta jotenkin näen sen, että aletaan arvostaa sitä, että tietää asioita ilman kännykkääkin. Ollaan ylpeitä oman joukkueen tiedoista. Haluaisin uskoa naiivisti, että jokin sivistys on palautumassa.”
Malilta aina kysytään, kuinka monta kysymystä hän keksii viikossa. Noin sata, mutta määrä elää. Välillä on nollaviikkoja. Lautapelit tehdään hirmuisella vauhdilla, mikä moninkertaistaa tahdin.
Mihin Mali meneekin, hän kirjoittaa puhelimeensa talteen avainsanoja tulevia kysymyksiä varten. Kotona soi päivät radio, josta päähän tarttuu ties mitä ajankohtaista, mutta iltapäivälehtien aiheet vanhenevat turhan herkästi.
”Viikon päästä joku Miss Suomi tai Putouksen sketsihahmokilpailun voittaja saattaa olla jo very old news.”
Sen sijaan vanhoista tietokirjoista oppii vaikka mitä. Lukemalla Björn Wahlroosin elämäkerran löytyy kimara taloushistoriallisia kysymyksiä Taloustaito-lehdelle, Jo Nesbøn dekkarista löytyi erilaisten veitsien nimiä. Jokainen vastaan tuleva vieras sana pitää selvittää aina heti. Katsomiensa elokuvien ja tv-sarjojen jälkeen Mali menee tutkimaan aina niiden taustoja.
Mutta jos mikään muu ei auta, Wikipediassa on satunnainen-nappi, jota voi klikata, kunnes sivu tarjoaa eteen jotakin kysymisen arvoista tai edes hauskoja juttuja, kuten Australian sodan emuja vastaan vuonna 1932. (Australian armeija perääntyi.)
Kuulostaa tavalliselta tiedonjanolta, mutta epätavallisempaakin on. Mali kertoo ostavansa ulkomaisia visailulautapelejä vain opetellakseen niistä kysymykset ja versioidakseen parhaat Suomeen.
Ystävältään kymmenisen vuotta sitten lahjaksi saamasta brittiläisestä pubivisakirjasta hän on ruksinut ne kysymykset, jotka osaa. Hän kertoo suunnitelleensa, että repii kirjasta sivuja irti sen jälkeen, kun on opetellut ne ulkoa. Se projekti on jäänyt sentään kesken.
”Ajattelumaailmani ja tapani hallita maailmaa on aika triviapohjainen”, Mali sanoo.
Mutta trivian osaaminen helpottaa myös ihmisten välistä kanssakäymistä – kunhan muistaa käytöstavat.
”Pyrin, nykyään ainakin, menemään siihen toisen ihmisen rooliin. En jaksa brassailla. Ehkä se oli nuorempana jokin juttu.”
Oikeastaan Mali määrittelee viikosta toiseen sitä, mitä suomalainen yleissivistys on, ja hän tekee sen yksin. Kysymysten laadinta on aina tasapainoilua. Hän sanoo pyrkivänsä ennen muuta pohtimaan sitä, mitä vastaajat saattaisivat tietää.
”Voisin tehdä kysymyksiä pelkästään NHL:stä. Mutta tiedän ihmisiä, jotka harrastaa visailua mutta eivät osaisi nimetä yhtään suomalaista NHL-pelaajaa”, Mali sanoo.
Mutta onko suomalaisessa kysymyskentässä Magnus Malin kokoinen vinouma? Kun Mali ei välitä kalastuksesta, johtaako se kalastuskysymysten muotoiseen aukkoon?
”Uskon, että olen kumminkin tarpeeksi tai riittävän monipuolinen. Toisaalta tämä on vapaa ammatti. Jos joku haluaa lähteä tekemään, niin tuolla netissä on ihmisten yhteystiedot. Minä teen omaa duuniani, koetan myydä parhaani mukaan ja elättää itseni sitä kautta.”
Hänen mukaansa visojen sukupuolistereotypia on murtunut kymmenessä vuodessa. Suomen tietoviisaaseen naiset kelpasivat lähinnä juontajiksi, mutta pubivisatkin ovat yhä vähemmän keski-ikäisten miesten kaljanjuontilaji. Sen Mali on huomannut varsinkin pitäessään pubivisaa jyväskyläläisen hotellin ravintolassa; osallistujia on parhaimmillaan ollut toistasataa.
Perinteisimmät kategoriat maantieto, olympiamitalistit ja historia ovat silti miehillä paremmin hallussa. Naistenlehdet pyytävät Malilta ”naisille suunnattuja” kysymyksiä, mitä hän pitää hassuna. Yleensä sillä tarkoitetaan urheilun sivuuttamista muodin tai viihteen tieltä.
Ja mitä uudemmista asioista on kyse, sitä pirstaloituneempaa ihmisten tietämys on.
”Visassa voi heti bongata, että tuo keski-ikäinen mies tietää ihan varmasti tuosta joukkueesta eniten. Mutta sitten minulta tuleekin kysymys jostain viime vuoden Euroviisuista tai vastaava hämy.”
Eivätkä suomalaiset ole tyhmiä, vaikka moni niin mieluusti julistaa. Kun Yle alkoi näyttää huippusuosittuun ruotsalaiseen På spåret -tietokilpailuun pohjautuvaa Hengaillaan-visailua, se sai murskavastaanoton. Malin tekemät kysymykset olivat liian helppoja, eivätkä osallistujat silti tienneet vastauksia.
Mali sanoo, että jo ruotsalainen yleissivistys on ihan toista kuin suomalainen. Ollaan suuntauduttu enemmän Eurooppaan kuin kotimaahan, kieltä myöten. Lisäksi on valtavasti enemmän maahanmuuttajia, mikä tekee esimerkiksi kaikkien tuntemasta ruokakulttuurista paljon Suomea monipuolisemman.
”He opiskelevat koulussa eri asioita, joten totta kai he myös tietävät eri asioista. På spåretissa kysytään urheilusta suomalaisille aivan itsestään selviä asioita, jotka kadunmieskin tietäisi.”
Malista suora vertailu På spåretiin on epäreilu. Yle on halunnut tehdä ohjelmasta enemmän lauantai-illan viihdettä kuin tietokilpailua. Ruotsissa ohjelma on nauhoitettu. Kun Mali kävi kuvauksissa, mielikuvat kaatuivat.
”He saattavat miettiä kymmenen minuuttia. He jaarittelevat ja pohtivat. Jos jokin vastaus on ihan kielen päällä, niin he saavat aikaa. Kun se leikataan pois, se näyttää siltä, että he tietävät aina nopeasti.”
Jokainen pubivisassa käynyt tietää, kuinka jännitys ja innostus väreilevät ilmassa. Visarituaalissa on jotain pyhää. Visailu on myös yhdenlainen vastalause yleiselle ajattelutavalle, jossa milloin matematiikka, milloin kirjojen lukeminen kyseenalaistetaan ”hyödyttömänä”.
Trivia on sanatarkasti mitätöntä ja vähäpätöistä tietoa, mutta Malin mielestä tietämys ei ole koskaan turhaa.
”Huonoja kysymyksiä voi olla, mutta onko tieto turhaa, jos joku on päättänyt kysyä sitä tilanteessa, jossa lasketaan pisteitä ja vaaditaan vastausta.”
Hänen kotinsa seinillä on kehyksissä valtavat julisteet, joissa esitellään Euroopan, maailman ja Yhdysvaltojen historiaa aikajanoissa. Ne hän on tilannut sivustolta usefulcharts.com. Hyödylliset listaukset.
Maailma on täynnä ihanaa tietoa, mutta elokuvia olisi kiva voida katsoa miettimättä, mitä niistä voisi kysyä. Nollaaminen onnistuu lähinnä autossa istuessa, jolloin radiosta pyörivät NHL-podcastit.
”Totta kai olen miettinyt, että jos tämä jossain vaiheessa alkaa tuntua työltä, niin mitä sitten. Mutta ei se ole näköpiirissä ollut.”
Kun Mali teki tyttöystävänsä kanssa viime kesänä automatkan ympäri Suomen, puhelimeen piti täydentää vaikka mitä syksyä varten. Tyttöystävää lähinnä nauratti.
”Usein hän sanoo, että onpa hauskaa, kun ei tarvitse katsoa netistä.”
Magnus Malin kirjoja kustantava Nemo ja SK:n kustantaja Otavamedia kuuluvat molemmat Otava-konserniin.